sunnuntai 3. toukokuuta 2015

3.5.2015

Vietimme sunnuntaipäivän Golegassa leväten ja kylään tutustuen.

Jututimme illalla irlantilaista pariskuntaa, jotka yöpyivät tässä samassa majatalossa. He olivat jo melko iäkkäitä ja naisella oli reuma. Nainen oli kaatunut pahasti heti alkumatkasta, hänellä oli ruhjeita ja kasvot mustelmilla. Hän oli käynyt tarkistuttamassa ettei luissa ole murtumia. He olivat kävelleet Lissabonista lähtien 30 km päivämatkoja. Naisesta tuntui, että hiukka liian pitkä matka päivälle, kun on perille päästyään aivan sippi eikä jaksa muuta kuin levätä. Niin vain reippaana lähtivät aamulla vesisateeseen, kun me jäimme tähän samaan kylään päiväksi.

Kiertelimme kaupungilla ja menimme tutustumaan kylän kirkkoon. Kirkossa olikin juuri alkamassa tilaisuus, joten jäimme sinne. Kirkko täyttyi ääriään myöten ja ymmärsimme, että on kyse jostain juhlasta. Ilmeisesti kyseessä oli kastetilaisuus, kastettavista lapsista suurin osa oli alakoululaisia ja muutama sylilapsi. Kuvassa on lapsia, jotka osallistuivat seremoniaan. Kirkossa kuulemamme laulut kuulostivat todella kauniilta. Mitään emme ymmärtäneet puheesta, mutta tunnelma oli juhlava ja mieliinpainuva.

Kaupungilla kierrelessä etsimme samalla kauppaa mistä saisimme ostettua evästä huomiselle kävelytaipaleellemme. Löysimme muutaman pienen puodin, mutta ne olivat kiinni. Ilalla syömään mennessä kysyimme kauppaa vielä yhdeltä kadulla tapaamaltamme naiselta. Hän ei puhunut englantia ja me emme ymmärrä portugalia. Jotenkin kuitenkin ymärsimme toisiamme ja hän neuvoi meille tien supermarkettiin, joka sijaitsi hiukan syrjemmällä. Isommat kaupat on siis täälläkin päin Eurooppaa sijoitettu pois keskustoista. Onnellisena teimme eväsostokset ja voimme huoleti lähteä aamulla taittamaan taivalta kohti uusia kyliä.

Illan viimeinen etappi oli ruokailu. Löysimme helposti ravintolan, mutta ruuan valitseminen onkin sitten kinkkisempi juttu. Ruokalistat on kirjoitettu vain portugaliksi ja ovat siis melko hepreaa meille. Tilasimme kalaruoka-annoksen tarjoilijan opastuksella. Arvelimme jo tilatessa, että onkohan kyseessä turska. Totesimme annoksen saatuamme, että kapakalaahan tämä taitaa olla. Ei oikein hyvin maistunut meille, mutta perunat ja sipuli täyttivät hyvin vatsamme.

Naapurihuoneen espanjalaiset peregriinot kuulostavat jo olevan unessa.

1 kommentti:

  1. Matkakuumehan tässä meinaa iskeä... Mutta ei muuta kuin reippaana opistonmäelle töihin. Toivottavasti sää suosii tänään patikointianne!

    VastaaPoista