14.5.2015

Portossa

Aloitimme päivän pyykinpesulla itsepalvelupesulassa. Pyykin pyöriessä saimme seurata kadun toisella puolella oleviin roskiksiin kohdistuvaa mielenkiintoa. Herrasmiehet yksi toisensa jälkeen lähestyivät roskiksia eri tavoin. Osa kävi suoraan asiaan, osa pysähtyi kaivelemaan taskujaan tai laukkuaan ja sen jälkeen kurkkaus roskikseen. Osalla oli työväline matkassa, jotta sai helpommin tutkittua mitä laatikon pohjalta löytyy ja poimittua kiinnostavia artikkeleita. Joillakin oli matkassaan kuljetusväline löytyneille aarteille. Tänään erityisen mielenkiinnon kohteena olivat jotkin muovilistat, liekkö jo varasto tyhjeni niiden osalta. Saas nähdä kurkkaammeko laatikoihin lähtiessämme :)

Pesulareissulla teimme samalla hiukan kauppakierrosta kaupungilla. Kauppoja ja ostettavaa riittää. Saa nähdä mitä huomenna tarttuu matkaamme. Täällä näkee hyvin usein mitä erilaisimpia kerjäläisiä, tuntuu melko kurjalta tämän ylenpalttisuuden keskellä.

Meistä tuntuu, että meille riittää yksi kaupunkipäivä, joten tänään päätimme lähteä vielä hiukan kävelemään meren rannalle. Metro oli meillä vielä kokeilemtta tällä reissulla ja sillä pääsi kätevästi lähelle merta. Jos joku tarvitsee, niin meillä olisi vuoden metrokortit jaettavaksi, maksoivat peräti 60 senttiä. Niihin pitää toki ladata erikseen matkamaksut. Huomenna on vielä yksi jännitysmomentti, että saammeko ladattua niihin lentokenttämatkan. Täällä metro on rakennettu aika lailla katutasoon, joten maisemia pystyi hyvin katselemaan matkalla.

Metrolla pääsimme satamaan, siellä oli tavaraa ja laivoja tulossa ja menossa. Aikamme käveltyämme pääsimme meren rannalle. Aloitimme tämän caminomme 10-15 km pohjoisempaa tältä samalta ranta-alueelta. Tuuli oli melko kova ja tyrskyt sen mukaiset. Hiekka pölähteli. Seurasimme leijalautailijoiden taidokasta menoa laineilla. Mikäli aloittaa tai jatkaa caminoa Portosta, kannattaa ehdottomasti ajaa metrolla satamaan ja kävellä ensimmäinen päivä meren rantaa pitkin. Vaihtoehtoinen reitti kulkee valtatietä N1 seuraillen eli siellä on paljon asutusta ja liikennettä. Ehkäpä vielä joskus sää on suosiollisempi meillekkin Pohjois-Portugalin caminolle. Tuulikki taisi sytyttää meissä kipinän Etelä-Ranskan reiteille.

Tämä Portugalin camino alkaa olla paketissa. Päälimmäisenä on mielessä hyvin ystävälliset ja avuliaat ihmiset kaikkialla, tuore leipä ja puristettu appelsiinimehu, mukavat reitit. Totesimme, että kannattaa elää hetkessä, ilman liian lukkoonlyötyjä ennakkosuunnitelmia. Moni tekijä muuttuu matkan edetessä ja on parempi olla valmiina muutoksiin matkalla. Nämä samat asia pätevät elämässä yleensäkkin. Tällä caminolla mielessämme ja puheissamme olemme monesti muistaneet lauantaina haudattavaa Liisa ystäväämme. Liisan kuolema muistutti siitä, että elämä on tässä ja nyt.

13.5.2015

Sao Joao da Madeirasta Portoon kävellen ja bussilla

Tänään oli ihana pilvinen kävelykeli. Koko matkan ajan oli asutusta, Porton lähiöaluetta. Matkalla näimme hienoja asuinalueita upeine taloineen ja puutarhoineen. Heti vieressä saattoi olla hyvin rähjäistä ja vaatimatonta asutusta vanhoista rakennusten jäänteistä kyhätyissä kodeissa. Tänään oli Fatimassa juhlapäivä ja sieltä tuli täällä suora televisiointi. Näimme sitä kahville pysähtyessämme. Siellä oli aivan valtavasti ihmisiä. Kuulimme kävellessämme, että tätä lähetystä seurattiin sekä upeissa että rähjäisissä taloissa pitkin matkaa.

Yhdessä risteyksessä meidän molempien huomio kiinnittyi pihalla olevaan koiraan ja olimme jatkamassa matkaa poissa caminolta. Samantien talon ovesta tuli mies ulos ja kysyi oletteko menossa Santiagoon. Hiukan ihmettelimme kysymystä, mutta pian selvisi, että hän halusi vain neuvoa meidät takaisin reitille. Jonkin matkan päässä hiukan pälyilimme risteyksessä, että mihinkä suuntaan tästä nyt pitää mennä. Takanamme oli mies peltotöissä traktorilla, sieltä alkoi kuulua huutoa. Tajusimme hänen huutavan meille ohjeita suunnasta, nainen pihalta vielä varmisti asian. Näin meistä pidetään täällä huolta.

Noin 20 kilometrin kohdalla jalkapohjat ilmoittivat, että on aika siirtyä kumipyörille loppumatkaksi. Sopivasti tuli linja-autopysäkki, jossa vanha nainen odotti autoa. Menimme kysymään pääseekö tästä linja-autolla Portoon. Kysyimme englanniksi ja hän vastasi portugaliksi. Ymmärsimme, että Helin paidan värisellä bussilla, jossa lukee Porto pääsemme klo 14 eteenpäin. Jäimme siis odottamaan bussia. Bussi tuli aikanaan, kesken matkaa vaihdettiin toiseen bussiin ja niin pääsimme Portoon. 20 km asutuksen ja liikenteen seassa kävelyä oli kyllä aivan riittävästi. Totesimme taas, että mukavinta tämä on maaseudulla.

Portossa etsimme ensimmäisenä turisti infon ja saimme karttaan reittiohjeen varaamaamme majapaikkaan hostel Magnoliaan. Siellä meitä odotti kerrossänkypaikat. Illalla tapasimme vielä Tuulikin vanhassa perinteikkäässä cafe Majesticissa. Oli mukava vielä tavata, jutella ja parantaa maailmaa. Kohtasimme taas caminolla uuden, mukavan ihmisen.

12.5.2015

Huh hellettä, hikeä puskee.

Päivä alkoi ihanalla hotelliaamiaisella. Tänään lähdimme kävelemään myöhään, koska meillä oli vain noin kymmenen kilometrin kävelymatka Sao Joao da Madeiraan.

Mitä isompi kaupunki sitä näkyvämpää on köyhyys ja rikkaus. Tänä aamunakin näimme useamman kerjäläisen kadulla. Näyttivät saavan ruokaa ja rahaa ohikulkijoilta. Täällä elintasoerot ihmisten välillä näyttävät olevan todella isot. Olemme todenneet useaan otteeseen, että kyllä meillä Suomessa on asiat hyvin ja siellä on hyvä asua ja elää.

Köyhyydestä ja varmasti monista ongelmista huolimatta ihmiset ovat olleet aivan äärettömän ystävällisiä. Esimerkiksi tänään majoittuessamme residenssiin vastaanottaja ohjasi meidät heti huoneeseen ja pesulle, koska oli sitä mieltä, että olemme päivän matkasta väsyneitä. Saatoimme kyllä haista hieman hiellekkin. Asiakaspalvelijat ovat todella ammattitaitoisia ja aitoja eri tilanteissa, vaikka yhteinen kieli on ollut usein hakusalla. Olemme kohdanneet vain ystävällisiä ihmisiä tällä matkallamme. Tästä olisi meillä paljon opittavaa. Autojen nopeudet näyttävät usein hurjilta taajama-alueillakin. Autoilijat kuitenkin antavat aina tietä suojatiellä liikkuville.

Tämän päivän reitti kulki lähes kaiken aikaa asutuksen keskellä, alamme selvästi olla jo Porton porteilla. Rautatien ylityksiä oli tänäänkin monta kertaa, niillä ruohottuneilla radoilla todella kulkee paikallisjunia, näimme tänään useampia. Olivat samanlaisia kahden vaunun junia kuin muutama päivä sitten matkustaessamme junalla.

Loma alkaa kaartaa loppuaan kohti. Huomenna aiomme mennä Portoon. Tänään varasimme lopuille öille majapaikat valmiiksi, täyttä näyttää olevan Portossakin. Majoitumme vielä muutamaksi yöksi kerrossänkyihin.

Ajattelimme, että tänään pärjäämme kevyellä illallisella. Huomasimme kuitenkin, että ravintoloitsija onnistui myymään meille sekä alkuruuan että pääruuan. Ravintola oli modernisti sisustettu ja ruoka oli todella hyvää ja hiukan erilaista kuin tähän asti saamamme.

Sääennuste lupaa viilenevää ja sehän sopii meille kalpenaamoille.

11.5.2015

Helteinen maanantai luostarista Oliveira de Azemeisiin

Kyllä luostarin hiljaisuudessa nukutti hyvin. Me kaikki nousimme ylös vasta seitsemän jälkeen ja lähdimme liikkeelle illalliselta otettu banaani aamupalanamme. Opaskirjan mukaan meille olisi tarjolla aamukahvia vajaan nejän kilometrin päässä Albergaria a Novan kylässä. Tuulikki johdatti meitä vauhdilla ja aurinkokin tuli esiin sumun seasta jo alkumatkasta.

Kylä tuli tuota pikaa vastaamme ja tunsimme melkein kahvin tuoksun nenässämme. Kylän halki kulki valtatie N-1 ja meidänkin reittimme meni sitä pitkin kylän kohdalla. Rekat paahtoivat ohitsemme melkoista vauhtia ja niitä oli aamulla runsaasti liikenteessä, hyvä ettemme lähteneet itsekkin kiitoon. Kylä päättyi ja yhtään auki olevaa kahvilaa emme löytäneet. Tuulikki oli kysynyt joltain vastaantulijalta kahvilaa, hän oli vastannut sen olevan pian edessäpäin. Se pian tuli lähes kuuden kilometrin päässä Pinheiro da Bompostassa ;)

Tuulikki jatkoi vauhdilla matkaansa, kun me jäimme säätämään vaatetusta helteeseen sopivammaksi. Me jatkoimme matkaamme kahvista haaveillen rauhalliseen tahtiimme. Tänään oli varmasti kuumin päivä. Meitä mietitytti veden riittävyyskin, kun emme voineet ostaa vesitäydennystä luostarista. Kahvintuska oli niin kova Pinheiroon saakka päästyämme, että kävimme jopa nykimässä rautatieaseman ovia take away mainoksen nähtyämme.

Opaskirjan lupaama konditoria löytyi kylästä ja sen pihapöydissä istui monia caminotuttujamme. Tuulikki oli jo saanut aamuteen herkkujen kera eteensä. Me nautimme konditorian antimista aivan rauhassa vielä pitkään muiden lähdettyä jatkamaan matkaansa. Paikkaa, sen leivonnaisia ja täällä niin tyypillistä ystävällistä asiakaspalvelua voi suositella jokaiselle ohikulkijalle. Juuri puristettu appelsiinimehu oli erityisen hyvää.

Vesitäydennys pusseihin ja matka jatkui hikoillen helteessä. Caminoreitti kulki useampaan otteeseen aivan rautatiekiskojen vieressä. Polulla virtasi vettä, joten siirryimme kulkemaan radalle. Ajattelimme ettei se ole käytössä, koska oli niin heinittynyt. Risteyskohdassa oli kuitenkin puomit ja valot paloivat, joten totesimme, että käytössä on. Juna ei nyt juuri kulkenut ohitsemme, mutta ajattelimme, että olisi siinäkin voinut ilmavirta huojuttaa peregriinoa. Tämän päivän reitillä oli reippaita ylä- ja alamäkiä.

Opaskirjan mukaan Oliveira de Azemeissä on neljä majapaikkaa. Ensimmäiseksi yritimme La Saletteen, se oli jo lopettanut toimintansa. Ystävällinen nainen lähti opastamaan meidät Bombeirokseen, se oli paloaseman yhteydessä oleva majoitus peregriinoille. Kävimme jo hieman testaamassa yläkamarin sänkyjä, mutta päätimme lähteä katsomaan vielä Anacleton majoituksen. Sekin paikka löytyi paikallisten opastuksella, mutta sielläkin oli ikkunoissa myytävänä kyltit ja ovi säpissä. Vielä oli jäljellä hotelli tai paloasema. Hotelli veti tänään pidemmän korren ja niinpä nyt tyytyväisenä olemme ilmastoidussa huoneessa. Majapaikan etsiskely oli hiukan tiukka setti kuuman päivän päätteeksi nälkäisenä ja janoisena. Hotellin respassa meiltä kysyttiin oletteko peregriinoja. Meinasi hiukan hymyilyttää tuo kysymys, kun rinkat selässä ja hikisinä seisoimme tiskillä. Ei meitä oikein liikenaisiksi olisi voinut luokitella.

Olemme syöneet hyvin ja voimme pistää pään tyynyyn.

10.5.2015

Äitienpäivä
Hyvää äitienpäivää erityisesti omille äideillemme Annikille ja Liisalle sekä kaikille muillekkin äideille!

Tänään kävelimme Agueidasta Albergaria a Velhaan ja siitä vielä hiukan eteenpäin majoittumaan Casa Diocesanaan, joka on todennäköisesti jonkinlainen luostari.

Viime yön majapaikka albergue Sto. Antonio oli todella hyvä paikka yöpyä kaikin puolin. Palvelu oli todella ystävällistä Fatimaan menijöiden tuomasta ruuhkasta huolimatta. Aamulla saimme vielä nauttia ihanasta ja runsaasta aamupalasta. Tämän päivän kävelymatka menikin lähes aamupalalla.

Kävelimme paljon eukalyptyspuumetsässä. Siellä oli mukavasti varjoa ja suojaa kuumalta auringonpaisteeelta. Metsää oli monessa eri kasvuvaiheessa: juuri hakattuja, vastaistutettuja, nuorta metsää ja täysikasvuista metsää. Vasta hakatun alueen kannoilla oli mehiläisiä isoina parvina imemässä nestettä. Nuoressa metsässä kasvoi isoja ja reheviä saniaisia. Vanhassa metsässä aluskasvillisuutta ei ollut juuri lainkaan.

Ylitimme Marnel joen 300-luvun kivisiltaa pitkin, alkuperäistä Via Romana XVI  tietä pitkin. Jo muinaiset roomalaiset kulkivat ja elivät näillä seuduilla... Nyt joen rannalla oli useampia kalastajia. Sillalle näkyi hienosti mäellä oleva kaunis valkoinen kirkko.

Monen pienen kylän kautta kulki tämän päivän matkamme. Tuulikki ja me olimme varanneet eilen vamiiksi tälle yölle paikat Casa Diocesanasta. Tämä paikka on erillään kylästä, iso talo korkealla mäellä. Vielä ylempänä mäellä on kirkko ja puutarha sen ympärillä. Olimme perillä ennen kahta ja saavuttuamme vastaanoton ovelle se oli lukossa eikä ketään näkynyt missään. Kohta näimme sisällä liikkuvan miehen ja koputimme ovelle. Hän tuli avaamaan oven, pyysi painamaan ovikelloa ja odottamaan. Menimme istumaan ja odottamaan aulaan. Jonkin ajan kuluttua saapui paikalle nunna ja hän aivan kauhistui sitä, että olimme sisällä ja kysyi ilmeisesti miten pääsimme sinne. Kiiruusti hän vei meidät ulos ja neuvoi meidät nukkumapaikkaan. Illallinen klo 19 oli ainoa odotettavissa oleva palvelu tässä majatalossa. Tuulikki oli osannut toimia aivan oikein vastaanotossa. Englantilainen Mikel majoitui myös tänne ja hän oli hermostuttanut toiminnallaan nunnan aivan totaalisesti. Soittanut kelloa moneen kertaan, käynyt monella ovella jne. Majoittumaan hän kuitenkin pääsi. Koko isossa talossa ei taida nyt ollakkaan muita meidän, nunnan ja papin lisäksi. Iltapäivän tunnit kuluivat rauhallisesti oleillen hiljaisessa ympäristössä ja ilman internetyhteyttä.

Illallista odotimme mielenkiinnolla. Ruoka oli kyllä parasta mitä olemme tähän mennessä täällä syöneet. Alkuruokana kasviskeittoa, pääruokana kalavuokaa, todella mureaa lihaa, perunoita, kaalta ja porkkanaa ja jälkruokana suklaamoussea sekä hedelmiä. Neljä tyytyväistä peregriinoa lähti nukkumaan tämän ihanan illallisen jälkeen hyvillä mielin. Tätäkin majataloa voi lämpimästi suositella myös toisille peregriinoille.

9.5.2015

Coimbra - Agueda vaihteeksi junalla.

Illalla Tuulikki viestitti, että caminolla on todella paljon kulkijoita vastakkaiseen suuntaan Fatimaan ja sen vuoksi majapaikat ovat todella täyteen varattuja. Kysyimme hotellin vastaanotosta bussiyhteyksiä kohti pohjoista caminon reitillä. Vastaukseksi saimme ettei onnistu, mutta junalla voisi mennä Aveiroon. Aveiro ei ole lainkaan reitillämme, joten pisti miettimään mitä tehdään. Otettiin taas avuksi internetin ihmeellinen maailma ja kaivettiin esille Portugalin junayhtiön CP:n reittikartta. Siitähän selvisi, että pääsemme jatkamaan junalla Aveirosta takaisin reitille Aguedaan. Vastaanotosta pyysimme soittamaan Aguedan majoituspaikkoihin, kaksi ensimmäistä oli täynnä , kolmannessa oli tilaa. Päätimme siis mennä aamulla asemalle ostamaan junalippuja ja jatkaa matkaa kahden kävelypäivän verran.

Fatimaan kävelijöitä on aivan valtavasti. He ovat menossa sinne niin, että ovat perillä 13.5. He kulkevat valtateitä pitkin, huomioliivit päällään ja lähinnä vain juomaa mukanaan. He ovat huolletulla pyhiinvaelluksella, ruokailut ja majoitukset ovat matkan varrella. Heitä on niin paljon, että he nukkuvat ja kulkevat useammassa vuorossa yötä päivää.

Coimbrassa oli viime yönä festarit. Soitto ja juhliminen alkoi puolen yön maissa ja jatkui aamuun saakka. Korvatulpat olivat viime yönä tarpeen.

Aamulla söimme aamupalan kaikessa rauhassa, lippujen osto, ja vielä kunnon kahvit ja appelsiinimehut kaupungilla. Junalla matkustaminen alkaa jo sujua rutiinilla. Aveirossa meillä oli toista tuntia aikaa junanvaihdon yhteydessä. Siellä oli todella kaunis vanha asema, paljon kaakelille maalattuja koristeseiniä. Aveirossa on ilmeisesti edelleen kaakelitehdas. Monissa taloissa oli myös kaakeliseiniä kuten muuallakin tällä seudulla. Aveirosta Aguedaan matkustimme mielenkiintoisella vanhan ajan junalla. Junassa oli kaksi hyvin mielenkiintoisesti maalattua vaunua ja se pysähtyi kaikilla pienillä pysäkeillä pitkin matkaa. Tuntui enemmän linja-auto kuin junakyydilta. Ihmiset pääsivät kyllä kätevästi matkustamaan. Olimme toisessa vaunussa ja sinne ei juuri nähnyt pysäkkien nimiä, kuulutuksia ei ollut ja konduktööri oli toisessa vaunussa. Luotimme junan aikatauluun, jotta tiedämme milloin jäädä pois junasta ja se toimi.

Junasta jäätyämme oli sitten vielä etsittävänä nukkumapaikka. Kävelimme pitkin kaupungin katuja ja löytyihin se edellisiltana varattu hotelli, mutta oli mielestämme liian kallis. Pyysimme hotellivirkailijaa vielä soittamaan albergueen ja siellä oli tilaa. Kartan ja vastaantulijoiden avulla osasimmekin perille Sto. Antonion albergueen ja meille löytyi sängyt. Todella viihtyisä hyvä albergue ja ystävällinen henkilökunta. Pyykitkin saimme pestyä ja aurinko kuivattaa niitä nyt. Täältä löysimme myös monia aiemmin tapaamiamme caminokavereitamme, mm. Tuulikin. Hyvä päätepiste tälle päivälle.

Huominenkin majapaikka on varattuna Caca Diocesanasta ja sinne on tarkoitus kulkea kävellen.

8.5.2015

Rabacal - Coimbra. Osin kävellen, osin bussilla.

Aamutoimien jälkeen lähdimme hieman skeptisellä mielellä edellisillan ruokailubaariin aamukahville. Kahvi tuoreen sämpylän kera oli kyllä erittän positiivinen asia tälle aamulle.

Jonkin matkaa käveltyämme alkoi ripistelemään vettä. Sadehousut jalkaan ja alkumatkasta Barceloksesta hankitun sateenvarjon virittäminen rinkkaan kiinni. Matka jatkui pienin väliajoin varustusta säätäen sateeseen ja poutaan. Kuljimme tänään taas vuorovetoa Amerikan pariskunnan kanssa. Samoja teitä ja polkuja oli kulkenut lammaslauma edellämme, päättelimme sen tuoreista jätöksistä. Noin kahdeksan kilometriä kuljettuamme ylhäällä kukkulalla mutkan takana istui kivillä kaksi vanhaa naista. He olivat lammaspaimenia ja lauma oli jossain siinä alapuolella olevassa pensaikossa. Toinen naisista oli hyvin puhelias, hän jutteli meille vaikka kuinka paljon. Juuri mitään emme taaskaan ymmärtäneet, mutta takaamme tullut Amerikan mies sanoi, että näytimme kyllä aivan siltä kuin olisimme ymmärtäneet. Imeisesti meistä tulvahti vähemmän miellyttävä tuoksu, koska nainen taittoi polun vierestä kukan ja ojensi sen meille kutsuen parfyymiksi.

Tänään kuulimme useaan otteeseen käen kukuntaa, niistäkin on siis osa täällä Euroopan eteläosassa.

Vielä ollessamme metsän siimeksessä, Conimbrigaa lähestyessämme kuulimme runsaasti ihmisten ääniä ja pian myös näimme heitä paljon vastakkaisella rinteellä. Conimbrigassa on muinaismuistoalue sekä museo ja siellä oli ainakin tänään monia koululaisryhmiä tutustumassa. Roomalaiset saapuivat paikalle 139 eKr. Alueella oli kaivettu esiin laajalla alueella olevaa vanhaa roomalaisten asutuspaikkaa. Lattioihin oli tehty silloin upeita mosaiikkitöitä ja niitä oli saatu upeasti esille. Oli helppo kuvitella, että paikalla oli ollut loistelias asutuspaikka. Ajan vaarat ja puolustuksen tarpeet näkyivät myös valtavan paksuissa kivimuureissa. Vaikuttava muinaismuisto.

Kahvittelimme museon kahvilassa ja sinne saapuivat myös vaelluskumppanimme. He selvittivät, että siitä pääsee helposti linja-autolla Coimbraan. Mekin hyppäsimme bussiin. Onneksi saavuimme ajoissa kaupunkiin. Olimme kuvitelleet, että kaupungissa, jossa on kymmeniä ellei enemmänkin majataloja, hotelleja jne. on helppoa löytää majoitus. Ensimmäisessä kysymässämme hotellissa oli täyttä, toisessa meille sanottiin, että olette erittäin onnekkaita. Saimme peruutetun huoneen ensi yöksi. Illan aikana meille selvisi, että Coimbrassa on tänä viikonloppuna koko Portugalin suurimmat katujuhlat ja koko tienoo on täyteen majoitettu.

Coimbrassa ihailimme vanhaa kaupunkia ja kävimme mm. vanhassa katedraalissa. Tänään oli siis historian ja kulttuurin päivä.

Kaupungissa on paljon kahviloita ja ravintoloita. Päätimme tänään syödä pastaa. Ei mennyt tänäänkään aivan putkeen tilauksemme. Saimme kyllä pastaa, mutta lisäksi myös mereneläviä, joista emme erityisesti pidä.

Kuulostaa siltä, että majapaikan saaminen tuottaa haastetta myös huomenna. Saa nähdä missä nukumme silloin ja pyykkiäkin pitäisi pestä.