Äitienpäivä
Hyvää äitienpäivää erityisesti omille äideillemme Annikille ja Liisalle sekä kaikille muillekkin äideille!
Tänään kävelimme Agueidasta Albergaria a Velhaan ja siitä vielä hiukan eteenpäin majoittumaan Casa Diocesanaan, joka on todennäköisesti jonkinlainen luostari.
Viime yön majapaikka albergue Sto. Antonio oli todella hyvä paikka yöpyä kaikin puolin. Palvelu oli todella ystävällistä Fatimaan menijöiden tuomasta ruuhkasta huolimatta. Aamulla saimme vielä nauttia ihanasta ja runsaasta aamupalasta. Tämän päivän kävelymatka menikin lähes aamupalalla.
Kävelimme paljon eukalyptyspuumetsässä. Siellä oli mukavasti varjoa ja suojaa kuumalta auringonpaisteeelta. Metsää oli monessa eri kasvuvaiheessa: juuri hakattuja, vastaistutettuja, nuorta metsää ja täysikasvuista metsää. Vasta hakatun alueen kannoilla oli mehiläisiä isoina parvina imemässä nestettä. Nuoressa metsässä kasvoi isoja ja reheviä saniaisia. Vanhassa metsässä aluskasvillisuutta ei ollut juuri lainkaan.
Ylitimme Marnel joen 300-luvun kivisiltaa pitkin, alkuperäistä Via Romana XVI tietä pitkin. Jo muinaiset roomalaiset kulkivat ja elivät näillä seuduilla... Nyt joen rannalla oli useampia kalastajia. Sillalle näkyi hienosti mäellä oleva kaunis valkoinen kirkko.
Monen pienen kylän kautta kulki tämän päivän matkamme. Tuulikki ja me olimme varanneet eilen vamiiksi tälle yölle paikat Casa Diocesanasta. Tämä paikka on erillään kylästä, iso talo korkealla mäellä. Vielä ylempänä mäellä on kirkko ja puutarha sen ympärillä. Olimme perillä ennen kahta ja saavuttuamme vastaanoton ovelle se oli lukossa eikä ketään näkynyt missään. Kohta näimme sisällä liikkuvan miehen ja koputimme ovelle. Hän tuli avaamaan oven, pyysi painamaan ovikelloa ja odottamaan. Menimme istumaan ja odottamaan aulaan. Jonkin ajan kuluttua saapui paikalle nunna ja hän aivan kauhistui sitä, että olimme sisällä ja kysyi ilmeisesti miten pääsimme sinne. Kiiruusti hän vei meidät ulos ja neuvoi meidät nukkumapaikkaan. Illallinen klo 19 oli ainoa odotettavissa oleva palvelu tässä majatalossa. Tuulikki oli osannut toimia aivan oikein vastaanotossa. Englantilainen Mikel majoitui myös tänne ja hän oli hermostuttanut toiminnallaan nunnan aivan totaalisesti. Soittanut kelloa moneen kertaan, käynyt monella ovella jne. Majoittumaan hän kuitenkin pääsi. Koko isossa talossa ei taida nyt ollakkaan muita meidän, nunnan ja papin lisäksi. Iltapäivän tunnit kuluivat rauhallisesti oleillen hiljaisessa ympäristössä ja ilman internetyhteyttä.
Illallista odotimme mielenkiinnolla. Ruoka oli kyllä parasta mitä olemme tähän mennessä täällä syöneet. Alkuruokana kasviskeittoa, pääruokana kalavuokaa, todella mureaa lihaa, perunoita, kaalta ja porkkanaa ja jälkruokana suklaamoussea sekä hedelmiä. Neljä tyytyväistä peregriinoa lähti nukkumaan tämän ihanan illallisen jälkeen hyvillä mielin. Tätäkin majataloa voi lämpimästi suositella myös toisille peregriinoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti