Olemme päässeet aloittamaan toisen caminomme. Kaikki on ollut jotenkin leppoisampaa ja hepompaa sekä vamisteluiden että reitille lähdön suhteen kuin ensimmäisellä kerralla. Oliko lie liian huoletonta, kun Heliltä oli jäädä passi ja Helenalta vaelluskengät kotiin. Kaikki tarpeellinen on toivottavasti pakattuna rinkkoihin.
Eilinen päivä meni matkustaessa. Autolla Ouluun ja sieltä kolmella eri lennolla Portoon Portugaliin. Suurin jännityksemme matkan suhteen oli se siirtyvätkö rinkat yhtä matkaa kanssamme, molemmat tulivat perille . Lentokentältä siirryimme taksilla hotelliin yöpymään. Taksimatka oli melkoinen kokemus, vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittävästi.
Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme taksilla merenranta reitille. Tuli kyllä hiukka sellainen tätinä taipaleella olo. Molemmilla on sellainen ajatus tästä reissusta, että kävelemme sen mikä hyvältä tuntuu ja voimme käyttää myös kulkuneuvoja siirtymisiin. Rantaan päästyämme näimme rantapolulla peregriinoja rinkat selässä. Siitä ilahduimme ja muutoin hiljainen taksikuskikin innostui jopa tööttäilemään ja riemuitsemaan kanssamme caminolla kulkijoista. Tänään emme sen jälkeen kohdannetkaan muita peregriinoja enen Arcosia. Ensimmäisen hailakan keltaisen nuolen näimme vasta muutaman tunnin kävelyn jälkeen. Luotimme siihen, että kunhan meri pysyy vasemalla niin olemme menossa kohti Santiagoa.
Meren rannalla oli hiekkadyynejä ja kukat kukkivat kauniisti. Rantakausi ei ole vielä alkanut, aikamoinen työmaa on kerätä kaikki meren tuoma tai sinne heitelty roska pois rannoilta sitä ennen.
Porton yläpuolella on selvästi maanviljelys- ja karjanhoitoaluetta. Rehun teko, viljelypuuhat ja lannan levitys olivat meneillään. Näilä matkoila tuee aina mieleen, että samassa eu:ssa olemme... Täällä on kirkot ja navetat sijoitettu sulassa sovussa vieri viereen. Matkamme kulki kapeita, mutta melko vilkkaita teitä pitkin Vila de Condesta Arcosiin. Autoilijat ajoivat erittäin reipasta vauhtia ja erillistä kevyenliikenteen väylää ei ollut. Lähes kaiken aikaa tietä reunusti kivi- tai betoniaita,joten väistämismahdolisuudet olivat vähissä.
Täällä on vielä kevään vihreää. Viiniköynnöksiin on tullut lehdet ja kukkanuput. Saas nähdä näemmekö niiden kukinnot. Puut ovat keltaisenaan appelsiineja, mandariineja ja sitruunoita ja samanaikaisesti ne ovat kukassa.Majoituimme tänään mukavaan pieneen maalaishotelliin Arcosiin. Nyt ulkona ripsii vettä ja vatsamme kurnivat illallista odotelessa.
