Helteinen maanantai luostarista Oliveira de Azemeisiin
Kyllä luostarin hiljaisuudessa nukutti hyvin. Me kaikki nousimme ylös vasta seitsemän jälkeen ja lähdimme liikkeelle illalliselta otettu banaani aamupalanamme. Opaskirjan mukaan meille olisi tarjolla aamukahvia vajaan nejän kilometrin päässä Albergaria a Novan kylässä. Tuulikki johdatti meitä vauhdilla ja aurinkokin tuli esiin sumun seasta jo alkumatkasta.
Kylä tuli tuota pikaa vastaamme ja tunsimme melkein kahvin tuoksun nenässämme. Kylän halki kulki valtatie N-1 ja meidänkin reittimme meni sitä pitkin kylän kohdalla. Rekat paahtoivat ohitsemme melkoista vauhtia ja niitä oli aamulla runsaasti liikenteessä, hyvä ettemme lähteneet itsekkin kiitoon. Kylä päättyi ja yhtään auki olevaa kahvilaa emme löytäneet. Tuulikki oli kysynyt joltain vastaantulijalta kahvilaa, hän oli vastannut sen olevan pian edessäpäin. Se pian tuli lähes kuuden kilometrin päässä Pinheiro da Bompostassa ;)
Tuulikki jatkoi vauhdilla matkaansa, kun me jäimme säätämään vaatetusta helteeseen sopivammaksi. Me jatkoimme matkaamme kahvista haaveillen rauhalliseen tahtiimme. Tänään oli varmasti kuumin päivä. Meitä mietitytti veden riittävyyskin, kun emme voineet ostaa vesitäydennystä luostarista. Kahvintuska oli niin kova Pinheiroon saakka päästyämme, että kävimme jopa nykimässä rautatieaseman ovia take away mainoksen nähtyämme.
Opaskirjan lupaama konditoria löytyi kylästä ja sen pihapöydissä istui monia caminotuttujamme. Tuulikki oli jo saanut aamuteen herkkujen kera eteensä. Me nautimme konditorian antimista aivan rauhassa vielä pitkään muiden lähdettyä jatkamaan matkaansa. Paikkaa, sen leivonnaisia ja täällä niin tyypillistä ystävällistä asiakaspalvelua voi suositella jokaiselle ohikulkijalle. Juuri puristettu appelsiinimehu oli erityisen hyvää.
Vesitäydennys pusseihin ja matka jatkui hikoillen helteessä. Caminoreitti kulki useampaan otteeseen aivan rautatiekiskojen vieressä. Polulla virtasi vettä, joten siirryimme kulkemaan radalle. Ajattelimme ettei se ole käytössä, koska oli niin heinittynyt. Risteyskohdassa oli kuitenkin puomit ja valot paloivat, joten totesimme, että käytössä on. Juna ei nyt juuri kulkenut ohitsemme, mutta ajattelimme, että olisi siinäkin voinut ilmavirta huojuttaa peregriinoa. Tämän päivän reitillä oli reippaita ylä- ja alamäkiä.
Opaskirjan mukaan Oliveira de Azemeissä on neljä majapaikkaa. Ensimmäiseksi yritimme La Saletteen, se oli jo lopettanut toimintansa. Ystävällinen nainen lähti opastamaan meidät Bombeirokseen, se oli paloaseman yhteydessä oleva majoitus peregriinoille. Kävimme jo hieman testaamassa yläkamarin sänkyjä, mutta päätimme lähteä katsomaan vielä Anacleton majoituksen. Sekin paikka löytyi paikallisten opastuksella, mutta sielläkin oli ikkunoissa myytävänä kyltit ja ovi säpissä. Vielä oli jäljellä hotelli tai paloasema. Hotelli veti tänään pidemmän korren ja niinpä nyt tyytyväisenä olemme ilmastoidussa huoneessa. Majapaikan etsiskely oli hiukan tiukka setti kuuman päivän päätteeksi nälkäisenä ja janoisena. Hotellin respassa meiltä kysyttiin oletteko peregriinoja. Meinasi hiukan hymyilyttää tuo kysymys, kun rinkat selässä ja hikisinä seisoimme tiskillä. Ei meitä oikein liikenaisiksi olisi voinut luokitella.
Olemme syöneet hyvin ja voimme pistää pään tyynyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti